xx-xxx's Journal, 01 Feb 18

Tuntuu hankalalta myöntää tämä, kirjoittaa se alas ja tiedän että tulen katumaan siitä että teen sen, vaikka anonyymisesti.
Toivon ettei kukaan tunnista minua tekstistäni..

Olen nuori kovan tason urheilija, mitat 174cm/53kg. Olen aina ollut hoikka enkä ikinä ole huolehtinut painostani, en ikinä ollut millään dieetillä tai edes karkkilakossa. Olen aina urheillut niin paljon ja syönyt terveellisesti, joten annoskoot ovat olleet isoja. Toki olen myös välillä herkutellut.
Loukkaannuin kuitenkin vakavasti enkä saanut urheilla moneen kuukauteen, mutta jatkoin syömistä samalla tavalla, jonka takia lihoin pari kiloa. En siis missään nimessä ollut ylipainoinen, mutta en ollut tyytyväinen itseeni. Kesä tuli ja meni ja tuli nautittua, mutta syyskuussa päätin ottaa itseni niskasta kiinni ja laihduttaa itseni takaisin siihen mitä olin painanut ennen loukkaantumista + vähän lisää. Aloitin lisäämällä liikuntaa, jättämällä pois leivät ja herkut ja juomaan vain vettä. Huolehdin että saisin ainakin riittävästi proteiinia, sillä en missään nimessä halunnut että lihakset hävisivät. Aloin heti laskemaan kaloreita ja pidin aluksi niitä 1500kcal/pv mutta nopeasti vähensin 1300kcal. Paino tippui hitaasti mutta varmasti. Sitten aloin vähentämään ja vähentämään, 900kcal, 800kcal, 700kcal, 600kcal, 500kcal.... Ja yhtäkkiä huomasin että, välttelin mennä syömään kavereitten kanssa, en pystynyt enää syömään perheen kanssa, en antanut kenenkään tehdä ruokani, kävin vaa’alla joka päivä, laskin kaloreita kokoajan ja välttelin joitain ruokia. Nautin siitä jos pystyin elämään 300kcal läpi päivän urheillen, ja olin tyytyväinen kun pystyin kontrolloimaan itseni kun elämä tuntui kaoottiselta ja muut määräsivät minua. Saavutin jo joulukuun alussa alkuperäisen tavoitteeni, mutta se ei riittänyt.
Minusta kaikki syömishäiriöt ovat aina olleet pelkkää huuhaata ja olen katsonut vierestä kun kaverit ovat sairastaneet, ja olen aina ajatellut että miten voi olla niin helvetin vaikeeta tunkea sitä ruokaa suuhunsa ja syödä. Ja nyt olen itse siinä tilassa, etten vain pysty lopettamaan, se on niin koukuttavaa. Joko ahmii ruokaa ihan sikana (n 1500kcal edestä..) tai sit elän n 500kcal. Ei haittaa mitä ruokaa se on (suklaata, puuroa, salaattia) kunhan päivän saanti ei ole yli 600kcal/pv, muuten alkaa ahdistamaan. Välillä energiat meinaa loppua aivan kesken, mutta nautin siitä kun tunnen nälkää, oon antanut itselleni luvan syödä aamulla yli puolet päivän saannista että jaksaisin urheilla aamupäivän.
Moni on alkanut huomaamaan ja huomautellut asiasta, koska olin todellakin ruokaa rakastava ihminen, mutta toiset eivät huomaa mitään tai eivät ainakaan sano mitään. Ymmärrän itsekin että tämä on tyhmää, kontrolloi elämääni, ei ole kestävää ja että syön liian vähän, mutta en pysty lopettamaan, enkä itsekään tajua miksi se voi olla niin vaikeeta. Pelkään että menetän kontrollin, lihon samanlaiseksi tai vielä enemmän, tai että kun alan syömään ”normaalisti” niin otteeni lipsuu. En koe olevani mikään anorektikko -todellakaan-, enkä pidä syömishäiriö sanasta mutta tiedän että kaikki ei ole enää ok. En ole tosiaankaan menossa mihinkään hoitoon tai mitään, suorastaan ajatuskin naurattaa minua sillä kyllä minä tiedän mikä lautasmalli on ja miten paljon pitää syödä ja mitä ruokia.
En vain tiedä kuinka pitkälle itse vien tämän ja se vähän pelottaakin, ja minua pelottaa että se alkaa vaikuttamaan urheilusuorituksiini ja kilpailutuloksiin...
Haluan että tämä loppuu, mutta en silti pysty jotenkin siihen...

53.3 kg Lost so far: 12.2 kg.    Still to go: 0 kg.    Diet followed: Reasonably Well.

---

778 kcal

Fat: 19.87g | Prot: 40.58g | Carbs: 101.93g.   Breakfast: Suodatinkahvi, Skyr Wanhanajan Vanilja, Elovena Puuro. Dinner: Maitokahvi, Oululainen Pullava Mustikka-Vadelmapitko, Ketsuppi, Saarioinen Makaroonilaatikko. more...

1695 kcal

Exercise: Weight Training (Bodybuilding) - 15 minutes, Walking (moderate) - 5/kph - 30 minutes, Horseback Riding - 1 hour, Working - 1 hour, Resting - 15 hours, Sleeping - 6 hours and 15 minutes. more...